Täällä taas...

Heissan taas pitkästä aikaa. Meillä on sit joululoma ja iskä on kotona koko ajan... mammallakin on paljon enemmän vapaata kun normaalisti. Mamma kun sai pari kuukautta sitten vakipaikan tästä Luvialta, niin vapaitakin sen mukaan.

No siis, asiaan! Mä olin siellä Tukholmas tossa lokakuussa ja Marjatta-täti päätti, että oon sen mielestä kaikista paras uros... ja tietty oonkin, mutta muut tuomarit on ihan puusilmiä. Eli olin TP ja mamma ei vieläkään oo sitä unohtanut vaan jaksaa sillä kannella mua näyttelyissä vielä piiiiitkän aikaa.

No, oltiin sit Turussakin sen jälkeen, mut ei me siellä koskaan pärjätä. Joten ei nytkään. Dimmu kasvaa supervauhtia ja täyttää 25.12. 8 kk... mamma on ilmoittanút sen Turkuun 25.1. ja on ihan hätää kärsimässä, kun ei oo kuulemma harjoitellut moneen kuukauteen ja nyt Dimmu ei sit osaa olla yhtään. Mä meen kuulemma Jyväskylään molemmiks päiviks ja Vaasan suunnallekin se meinaa mut raahata. Onko mun mielipidettä kysytty, häh? Kai siel sit ihan kivaa on, kun orientoituu siihen et mennään... katotaan lähdenkö vai teenkö saman katoamistempun kuin Turun näyttelyn aamuna... että mamma oli kiukkuinen... ja mä tyytyväinen, kun olin piilos 20 min. kun piti lähteä.

Jaa, tuli ne Chananin kuvatkin... ensin mamma oli ihan pettyny, mut sit se oli ihan tyytyväinen. Tässä yksi kipale:

Tässä vielä yksi kuva Dimmusta... mammaa harmittaa nää "joulukelit"... kuraa ja pimeetä... lumi sulaa heti maahan laskiessaan.

Hauskaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta! T: Pinkki, Dimmu, Hessu, Tiber, Hanna ja Mika

Näytelmiä, paljon näytelmiä...

Moikka!

Kyllä tää hienon miehen elämä on raskasta... Vantaa, Seinäjoki, Tampere, Ruotsi.... mitä vielä, ei olla päätetty mamman kans. Mä mietin vaan ruokaa ja naisia, vieköön mamma mut mihin vaan - en mä suuremmin välitä huonoa. Oikeestaan on kiva olla mamman kans kahdestaan reissussa :-D .
Tässä miusta kuva viime viikonlopulta Tampereelta ala Heikki Siltala. Kävin muuten semmosen ameriiikkkalaisen kuvajaankin linssin edessä ja Chanan kehui mua hienoksi, mutta laiskaksi pojaksi.Tuomari ei mun ulkonäöstä paljon välittänyt eli ihan sokee muija oli. Mamma oli vähän pettynyt, mut sainhan mä sertin ja käyttäydyin oikein kuin mamman mussukan kuuluu. Sit se Ruotsi parin viikon päästä. Se onkin sit hubaa... siitä on puhuttu nyt niin usein, että mä luulen et sen täytyy olla ruokaa tai nainen... mitäs kivaa siinä Ruotsissa muuten olis.

Dimmu-boy oli mätsärissä sunnuntaina... se oli kuulemma juossut ja seissyt hienosti kehässä ja sai oikein punaisen nauhankin (?). Sitten kehän ulkopuolella mamman hermot oli koetuksella... liian paljon "kavereita" ja joku hihnan toisessa päässä kieltämässä... tollasta yli 20 kiloa renkkumassa on kuulemma mamman mielestä hankala pitää ruodussa... odotapa vaan kun se kasvaa, niin taitaa saada uuden pannan, ihan ketju sellaisen. ;-)
Dimmu on kasvanut ihan hurjasti, mut me kissat aletaan jo tottuun siihen kun se on rauhottunut huomattavasti. Tässä kuva dimmusta mätsärissä ala Janina Vesala:
Eli hyvin meillä menee. Nähdään näytelmissä!

Äijistymistä

Nyt on taas mennyt kuukausi ihan hassusti siitä kun viimeksi kirjoitin. Toi mamma kirjautu facebookkiin ja se oli sit menoa se.

Miusta tuli Vantaalla CH ja sen jälkeen oon sit jo käynyt Seinäjoellakin näyttelemässä komeaa ulkomuotoani. Mun kohtalo on viime näyttelyissä ollut jäädä aina hyväksi kakkoseksi sekä TP että VP -valinnoissa. Viimeksi hävisin Tuomarin parhaan iskälle Seinäjoella ja Iskä oli KPA! Ei hullumpi äijä, mun iskä meinaan.
Tässä kaikille vertailua kuin kovasti oon kehittynyt viime keväästä:
Vaasa 12.4.2008













Vantaa 24.8.2008 ala Markus-setä
Ihan äijä siis olen jo. Vantaan viikonlopun jälkeen merkkasin iskän peiton ihan tosissaan. Sit ei ole ollut virikkeitä, joten en oo jaksanut jaella eritteitäni kuin hiekkalaatikkoon. Mamma sano, et jos alan tosissaan levitteleen, niin tulee kotona oikea maailmojen sota. Hemmetti, toi koira sai kuseskella nurkkiin useemman viikon ja vieläkin saattaa tulla vahinko sisälle joskus ja jouluna. Sit kun mä levitän mun upeeta tuoksua tarkoin harkittuihin paikkoihin, niin sit nostetaan älläkkä. Ei ummarra!
Ens viikonloppuna on lemmikkitapahtuma Porissa sunnuntaina, siellä mua voi käydä katsomassa ketä sattuu kiinnostaan. Sit Tampereelle mennään ens kuussa ja Ruotsiin asti mut meinataan raahata myös. On tää upean miehen elämä niin kovin tuskallista ja kiireistä, etten aina tahdo muistaa missä lainkaan tarttis olla milloinkin. Jaa juu, tulee Tiberkin mukaan Ruotsiin.
D on aloittanut pentukursseilla käynnin. Aatelkaas niitten täytyy käydä koulua, että ne tietää kuin tarttis olla. Me, kissat nimittäin osataan olla muutenkin ihan oman päämme mukaan. Mamma on kuulemma Dimmusta tosi ylpeä... eilen oli ollut niin nätistä ja upeesti ja hienosti että oikein. Taaskaan en ummarra mitaan.

Hiljaiseloa

Täällä on ollut kovin hiljaista tätä nykyä. Dimmukin on ollut paljon kotosalla. Vähän on koirakavereita käynyt treffailees ja pari kertaa ollut agilityssä tässä Luvialla... seurailemassa, keppejä kokeiltu ja mennyt uljaasti (namin perässä). Asiaan, mä oon menossa viikonlopuksi viettään laatuaikaa mamin kanssa Vantaalle. Me saadaan kyydit edes takas ja Marika-täti on luvannut majoittaa meidät heille yöksi - on se niin kiva kun on näin kilttejä ihmisiä. Mut pestiin maanantaina ekan kerran ja mamma ei ole laisinkaan tyytyväinen... perjantaina vielä parempi pesu edessä. En todella tykkää noista pesuista, mutta nykyään seison jo ihan kiltisti pestävänä.

Eilen meillä kävi kylässä mamman ja iskän kummipoika. Me eli kissat ei välitetä noista naperoista tipan vertaa, mutta Dimmun mielestä ne on "ihkuja!". Tässä Aleksi, mamma ja D.
Kaikki peukut pystyyn! Nimittäin mulla on mahdollisuus valmistua sunnuntaina Championiksi. Mamma on ihan täpinöissä, olsin sit mamman eka Champion miäs... meillä kun on vaan noita pallittomia kappaleita kertynyt, heh. Mä oon alkanut lauleleen ihan urakalla jo ja viime yönä iskä meinas, että hänen peitto haisee pissalta... no, mä en kerro, arvailkoot vaan oliko vai eikö ollut ;-)

Laitan sit kuvatuksia näyttelystä kun jaksan ja kerkiän.

Dimmun elämää

Yleisön pyynnöstä luovutan tekstin kirjoittamisen tämän kerran tolle koiruudelle. Katsotaan osaako se mitään kirjoittaa.

Moi! Mä oon Dimmu eli CC eli mussu eli Hyi! eli reipas poika. Mulla on ollut vauhdikkaat vajaa 7 viikkoa täällä Luvialla. Oon tavannut paljon kivoja koirakavereita ja IIIIHANIA ihmisiä, rakastan lapsia - vaikka lapset ei aina tykkää kun tuupin ja pusuttelen hampailla, en kuulemma ymmärrä vielä voimiani. Kissat mä yritän haastaa leikkiin aina kun ehdin tai ei joku ole kieltämässä - kissat ei osaa arvostaa mun vauhdikasta ja ystävällistä olemusta. Ippi-tädistä ne tuntuu tykkäävän, mut mä oon kuulemma mamman mielestä vielä liian kova pakkaus.

Tässä pari kuvaa mun frendeistä:
Linus THE Rhodesian koira









Helmi-Orvokki ja Paavo mopsit









Ja Elvis-sakemannin pentu, sekä parsonrussel Lilli










Mulla on siis bestiksiä monta. Ippi-täti on silti mun ehdoton BEST, mutta kyllä noiden muiden kanssa on kans kiva painia.

Mä osaan jo istua, mennä maahan, tulla luokse ja seistä käskystä. Vaan sit aina ei jaksa totella, kun onhan mulla tietty muutakin tekemistä. Mamma on tehnyt mulle "makkara"jälkiä pitkin pihaa ja yleensä hyppään ainakin yhden jäljen ohi, kun en kerkiä pysähtyyn. Mamma sanoo, että mää olen hiano mies ja niinhän mä oonkin. Kuulemma eka uhma tekis nyt tuloaan - pyh!
Tässä linkki veikan sivuille: http://www.skatevideosite.com/karvakuonot/
Minusta voi lukea lisää Cane Corso foorumilta, nimittäin Pinkki on mustasukkainen blogistaan. ;-)

Pinkki 1-vee!

Mä täytin lauantaina jo 1 kokonaisen vuoden! Mamma ei ollut uskoa, kun olen kuulemma niin vaavi vielä. Me oltiin viime viikolla möksällä ja se oli kivaa.
Tässä oon ihan kingi heti vartin päästä koko mesessä. Ei päästy ulos, kun oli niin paljon punkkeja... yhdellä kerralla mamma nyppi koirasta 5 punkkia kerralla!!! Muuten reissu oli ihan jeeessh... saatiin hyvää ruokaa ja herätin mamman joka yö kehräyksellä ja polkemisella, Hessu makas niitten kainalossa ja Tiber teki tuhmiakin - mamma sanoi et se on sille ihan tyypillistä, et tarttee joka paikkaan änketä ja kaikkea maistaa. Vähänkö oli auto täynnä kun oli 3 kissaa ja koira ja mein kaikki kamat: ei mamman ja iskän kamoja sit paljon mahtunutkaan. Tulomatkalla poikettiin kattoon Piritaa, Tiberin kasvattajaa ja mamma oli riemuissaan, kun näki Piritan pitkästä aikaa. Siellä oli kuulemma ihania birman pentusiakin...

Tässä kuva siis punkki-Dimmusta. Ne samoili metsissä ja yritti saada Dimmun uimaan, mut ei kun ei niin ei. Se sai vissiin semmosen sätkyn siellä maalla
kun se "tippu" laiturilta kylmään veteen ja sit tuuli ja
oli muutenkin... mikä mammari, plääh. Mamma sanoi et mut tarttis pestä kun olen niin likainen, mitä se mistään pesuista mitään tietää :-(
Vielä yksi kuva Dimmusta ja hoitotäti Ippistä:

Dimmu on vallan rakastunut Ippiin ja ne leikkii yhdessä. Harmi ettei ole muista Dimmun koirakavereista kuvia kun kamera jää aina kotiin. Tämmöstä meillä siis tällä hetkellä. Mä eli Pinkki on kasvanut korkeutta, mutta en oo lihonut yhtään ja mamma yrittää sanoa että pitäisin sen kaiken ahmimani ruuan sisällä ja saisin kasvattaa myös elopainoa. Höh, mä pidän linjoistani kiinni!

Kissan ja koiranelämää

Ja taas kone hajalla! Mamma on ihan jo väsynyt koko touhuun. Jää kaikki hommat tekemättä. Sitten meille on muuttanut musta mötti, joka haukkuu ja mamma sanoo, että se yrittää saada meidät leikkimään kanssaan. Iso-H on ottanut asian lunkisti, Tiber vetänyt herneen nenään ja mä, no mähän nyt en mitään "koiraa" pelkää... siis väistän jos änkee ihan iholle! Tietty!

Sen nimi on Curandero Corso Damore eli henkiparantaja eli Dimmu ;-) Kaikki iskän musasta tykkäävät tietää mistä lempinimi tulee. Aika pimee tyyppi toi on minustakin. Oisko niillä ja isoveikalla jotain yhteisiä salaisuuksia, kun on molemmat hevareita? No, mä olen menossa tosiaan Vantaalle ja Seinäjoelle syksyllä. Mamma sano, et sukujuhlien, pennun koulutuksen ja mökkireissujen lomassa ei ehdi näyttelyissä rampata kesällä - SOPII MULLE!
Dimmu oli tän illan kattoos IPPI-tätiä ja kun ne tuli takas me saatiin herkkuja ja leluja. Mulle riitti kun saatiin rauhas maata, eikä toi tullu riehuun jalkoihin. Nyt se makaa ihan naattina mamman jalkojen juuressa: sillä on tiukka kuri ja mamma sanoo ettei koira voi kasvaa "kuin pellossa"... yrittääkö se vihjata jotain? Mina ei ummartaa...

Yleisön pyynnöstä mulkattu väriskaalaa blogissa - vanhuksetkin näkee ;-)

Uusi perheen jäsen

Lauantaina pitäisi kauan odottamamme vauhtikäärö kotiutua. Kaikki voivat pähkäillä rotua ja nimiehdotuksia saa lähettää. Ihan mahtava rotu ja poika on tulossa. Nämä kotona olevat 3 miestä saattavat tosin olla jonkun aikaa ihmeissään.

Meille saapi tulla pentua katsomaan kunhan ilmoittaa etukäteen.

No, Jämsässä oltiin Pinkin kanssa lauantaina ja niissä valoissa Pinkkiläinen näytti ihan tuomarin mielestä Cremeltä. No, onneksi on nyt testattu eikä tule sanomista sen enempää. Meille rakas Enska-poika menestyi hienosti ollen molempina päivinä KP! Enskan luonne ja ulkonäkö on mitä ihanin. Lisää Enskasta voi lukea kasvattajan sivuilta. Pinkkiläinen sai ihka ensimmäisen sertinsä ja seuraavaksi näette hänet mahdollisesti Vantaalla ja Seinäjoella.

Kolareita ja muuta murhetta

Joo-o, nyt on mamma vallan autotta! Iskä ajo sillä viime viikon torstaina töistä kotiin ja eräs tuuppas nokasta läpi. Onneksi iskä selvis naarmuilla ja pelästyksellä. On sillä iskällä kova nyrkki kun menee tuulilasistakin läpi, eikä jää kuin pientä teippausta vaille. :-) Mamman volvo-parasta ei voi sanoa samaa. Kaikki aika on siis mennyt tätä ihmetellessä. Hyvä kun mamma ei unohtanut mun pesua tässä kaikessa ihmettelyssään.

Jämsään siis mennään mut ei meidän autolla ja iskä ei kuulemma tuu mukaan. Höh! No, kun meitä on jo 4 naista ja 4 karvaista miestä autossa... se järkyttäis tasapainon! Kyllä mua jäi harmittaan, kun iskä ei pääse mua kanteleen siellä näyttelyssä.

Eipä muuta ihmeempää, kun uuden kotiutumista ja näyttelyä odotellessa.

Terkuin: Pinkki

Jämsään

Minä, Pinkkiläinen lähden sitten Jämsään parin viikon päästä. Siellä on näyttely ja se tietää taas sitä, että mamma alkaa sen hössötyksen. Pestään ja puunataan ja harjataan ja tupsutetaan. Se rauhoittuu vasta kun minä näytän upealta - vaikka omasta mielestäni näytän aina!

Mamma puhuu että meille tulee uus perheenjäsen, mutta ei kerrota enempää ennen kuin se tosiaan kotiutuu.

Mä oon nyt saanut olla tosi paljon ulkona kun isukkikin on ollut taas Suomen kamaralla. Tosin, siellä on niiiiiin kuuma päivällä, ettei siellä viihdy kuin Hessu. Vaikka se on musta ja mamma pelkää et se paahtuu vallan.

Mamma ja isukki kävi katsomassa eilen ihanaa Olana-neitiä Porissa. Se on mamman mielestä ihan supersuloinen ja jaksaa leikkiä aina. Noi mun isoveikat kun on näillä säillä vähän laiskanpuoleisia.

Laitetaan Olanastakin eli Kisusta yksi kuva tähän blogiin. Tässä Kisu on pieni vaavi. Nythän se on jo aika iso neiti, mut tää vaavi-kuva on mamman mielestä niin söpö!

Tallinna ja värin vaihdoksia

Joo-o, Tiber oli sit viime viikonlopun Tallinnassa... siis koko viikonlopun. Se oli niin olevinaan kun sai olla mamman ja iskän kans kolmestaan hotellis ja koko reissus. Meno matkalla oli kuulemma joku komia Taavi-herra kyydissä, mut muuten oli oikee lellikakara koko matkan. Mamma on siitä niin ylpeä, kun se sai molempina päivinä sertit ja oli mukana TP-valinnoissa. Ei se kuulemma esitellyt edes sitä luonnetta mistä mamma aina puhuu. Oli kuulemma "mamman pikku enkeli", pyh mitä lässytystä. No, reissu oli kuulemma mennyt loistavasti, mitä nyt mamma jätti kännykkänsä ravintolaan ja oli jonkun aikaa ihan hukassa. No, saihan se sen takaisin, mut kuiteskin. Oli siellä kuulemma tuttujakin mukana Tallinnassa: norskeja ja burmia ja sit mamma ihastu ikihyviksi siihen lilaan birmatytsyyn joka on Tiberille melkein sukua vaikka ei oikeesti olekaan.

Niin, mamma otatti musta sit dna-testin kun Kristiina-täti ja muutkin asiansa tietävät meinas et mä olisin väärän värinen... ja mammakin on epäillyt sitä jo jonkin aikaa. Ihan varma tästä ei voinut olla, niin Anna täti veti pulloharjaa pitkin mun ikeniä ja niin tuli tulos maanantaina postissa. Mä oon nyt sit punahopeatabby bicolour en siis laisinkaan creme... mammaa harmitti kyllä hiukan(tais kirotakin ihan vähän), mut enhän mä mihinkään muuttunut vaan mun rekisteriväri vaan. Oon edelleen ihan yhtä sulkku mamman matsomuru (eli kun musta tulee kerran iso äijä, niin semmoset lepertelyt menee kuuroille korville).

No, täällä on tapahtunut taas ihan hirveesti kaikkee ja en oo ehtinyt kirjoittaan. Yritän koota ajatukset ja vähän kuvia lähipäivinä.

Äänen käyttöä

No juu, iskä lähti eilen taasen matkoille, meinaan työmatkoille. Tulee kuulemma Tallinnan reissuksi takaisin ja mamma sanoi et parempi olis sitten kans tulla. Mitä se nyt tolleen, iskähän sano et se tulee ;-)

No, mä oon oppinut käyttään ääntäni ja varsinkin jos jokin ei tapahdu tarpeeksi nopeesti eli silloin kun sitä olen ajatellut jo ainakin 2 sekunttia. MÄÄÄÄY = ulos, MÄÄÄÄÄÄY = ruokaa, MÄY = mä oon täs, mää tulin, MÄÄÄY = sää tulit, mihin sää menet? Mamma sit aina yrittää luovia et mitä mikin tarkoittaa. Meillä on Hessun kans sellanen suloinen lapsen ääni, Tiberillä äijän ääni, kun onhan se kuulemma äijä ollutkin. Katotaan tuleeko mullekin tollanen mouru-ääni kun isoveikalla on.

Tässä mää pyyrän:

Juu ja täs on taidonnäyte: Tiber ja pienet "tilanteet" (joihin voi itsensä tunkea ja joissa voi jopa NUKKUA!)
Lisää taas kun keksin jotain sanottavaa... ja mullahan on sitä paljon. Mamma aina päivittelee välillä: näitten piti olla rauhallisia ja hiljaisia...

Aaargh!

Moi!

Mamma on ollut tässä ihan helisemässä viikonlopusta lähtien: tietokone otti ja hajosi!
Se, että mamma on ihan addiktoitunut netin käyttäjä ei ainakaan ole auttanut asiaa... hetken aikaa se luuli että koko maailma kaatuu, mut sit se totes et onhan sitä ennenkin tultu ilman toimeen.

Mä olin sit DNA-testissä ja RAbies-rokotteella tiistaina. Mamma luuli et mä otan asiasta pulttia, mut mitä tommoset pienet piikit mua nyt hetkauttais. Mä tykkäsin Anna-tädistä tosi paljon ja oisin niin mielelläni tutkaillut kaikki nurkat eläinlääkärillä, mut mamma (tyhmä) rajoitti mun liikkumavapautta. Sit me käytiin Raumalla hakees jotain juttuja ja mä nukuin letkeenä leijonana boksissa... sain mä pyöriä autossakin hiukan ruokakaupan eessä... oli tosi siistiä ja mä olin ihan COOOOOOL!

Lisää tekstiä, kun saadaan kone kotona kuntoon.... tää mamman päähän (töihin) telepatialla tekstien siirtäminen on tosi raskasta!!!

Ulkotarha, yms.

Mä oon nyt päässyt jo jonkun aikaa meidän kissatarhaan katselemaan paikallista luontoa. Se on sellanen paikka missä ilma on raikasta ja aurinko paistaa aina... yöllä mua ei ole päästetty, kun on kuulemma liian kylmä. Kyllä tämmönen karpaasi pärjää missä vaan! Pistän kuvia kun kerkiän ja mamma saa sellasia kuvia missä näkyy enemmän kuin vaan korvasta vähän. Ainoa ongelma on, että meitä ei sais sieltä millään pois... on se niin jännää seurata kun oravat ja linnut painelee edes takas, naapuri ajelee aamutoimia autollaan ja sit Hessu kertoi et siinä käy joskus pienempi kissa häkin toisella puolella aina isottelemassa. Hessu on yrittänyt laittaa sitä omalle paikalleen, mut eihän toi mitään ymmärrä.

Mammalla on taas murheita, Hessu on lihonut - painaa nyt 8,6 kiloa... 400 grammaa taas tullut takaisin. Hessu on itse sitä mieltä, että tässä huushollissa ei ruokita koskaan kissoja riittävästi. Mä en ole vielä päättänyt kumpi on oikeessa, mutta ei toi velipoika ainakaan alipainoinen ole.

Markus-setä otti musta taas kuvia näyttelyssä ja voitte mennä tonne näyttelykuviin kurkkaamaan niitä. Mamma on niiiiiin minusta ylpeä! Syytä onkin.

Tiber on niin olevinaan, lähtee kuulemma ens kuussa jonnekin Tallinnaan... mä voin vaan arvailla mikä se paikka on. Me jäädään kuulemma Hessun kanssa kotiin... mut mamma sano, että mä saatan kans päästä sinne joskus isompana.

Maanantai

No juu, mamma on tänään väsäillyt yhdistysasioita kuntoon ja kironnut, kun tietokone mukamas **ttuilee sille. No, mä oon kyllä sitä mieltä että se on toi mamma joka sekoilee ihan itte.
Oli mamma tänään muustakin kiukkuinen... Tiber makasi tietsikan päällä ja sitten kesken mamman kirjoituksen päätti alkaa karvapallo-oksennusta kaaressa... tietokoneelle, kirjan päälle, pöydälle ja lattialle asti. Kyllä siinä lähti kaikki kolme kissaa ihan lennossa juosten, kun toi alkoi sen mekkalan. Mä en ainakaan jaksa semmosta kuunnella, eihän veikka voi sille mitään että karvamytty kakoo kurkusta ulos.

No, mamma leppyi taas tosi nopeesti... ei se jaksa meille koskaan kauaa olla kiukkuinen, kun tajuaa kuin tyhmä onkaan. Ja Tiber saa muutenkin mun mielestä täällä erivapauksia, kun on mamman eka sydänkäpy... takiaiseksi se sitä kutsuu - pyh!

Jaa juu, mähän vallan unohdin kertoa: Ei se Hessukaan mikään turha jätkä ole. On sekin valmistunut IP:ksi! Ja ollut jonkun kerran TP:kin.

No, nyt on taas ruoka-aika ja mun täytyy lopettaa, mutta joskus taas lisää.

Voi veljet!

Esittelen nyt mun velipojat. Me ollaan ihan bestiksiä, vaikka ei ne aina ymmärrä mun leikkejä... mutta ihan kivoja ne silti on.

Tässä Tiber söpöilee. Se on ihan eri rotua - mamma tykkää kun sillä on luonnetta... mitä sekin sitten mahtaa tarkoittaa.
Sitten on Hessu, mun ISOveli, jättiläinen, mutta mä taidan silti olla kingi. Se harrastaa tota EVVK-ilmettä ja mamma sanoo että se on täydellinen. Se on oikeesti ihan hirveä sylivauva, vaikka esittää kovista.

Vaasa 12.4.08

Oltiin sitten Pinkkiläisen kanssa eilen näyttelyssä Vaasassa. Aamuherääminen klo 4 ei mammaa oikein huvittanut... minä vain huusin ruokaa ja ihmettelin kun mut lykättiin boksiin ja muut sai jäädä rauhassa mutustelemaan aamupalaa. Matka sujui loistavasti, vaikka päätin oksentaa mielenosoituksellisesti Porin kohdilla... ei auttanut, matka jatkui mamman poistettua päällimmäisen pyyheliinan mun alta. Ajettiin kasvattajan perässä, kun mamman navigointi nyt on mitä on.

Käyttäydyin näyttelyssä kuten jokaisen itseään kunnioittavan kissan kuuluukin(Pinkin oma kommentti): sähisin muiden sähistessä ja yritin komentaa ulisemalla päästämään minut rauhassa tutkimaan. Venutus on sitten kamalaa. Mamma aina liioittelee ja käyttäydyin oikeasti niin hienosti, että Charles Spijker valkkasi mut Tuomarin Parhaaksi! Mamma oli ihan sekaisin eikä olis tiennyt miten olla ja mä vaan ihmettelin, että kyllä jo oli aikakin tuomareiden huomata miten hieno olen. Olen ollut aikaisemmasta 5:stä näyttelystäni 4 kertaa Värin Paras, enkä kertaakaan aiemmin TP. Tosin aina olen ollut TP-valinnoissa mukana. Paneelissa mua jännitti ihan hirveesti. "Sisko" oli kans paneelissa, pentuluokassa. Voiton vei norskin pentu, kuulemma oli samassa paneelissa monta samasta pesueesta - niillä oli ylivoima, sanon minä! ;-)

Ihaninta oli palata kotiin, ei tarvinnut edes oksentaa, kun tiesin että kotiinpäin ollaan menossa. Pojat oli vastassa ja mä olin kuin en olis missään ollutkaan - PÖH!
Kyllä oli hauskaa, kun mamma sai taas jutella tuttujen kanssa ja olla minusta kovin ylpeä. Isukki oli harmissaan kun ei päässyt mukaan reissuun.

Vasta alkua

Minäpä (Hanna, Pinkkiläisen palvelija) opettelen blogin väsäämistä, kun kauan haaveilemani omat sivut netissä eivät koskaan valmistu.

Meillä Luvialla asustaa siis kolme ihastuttavaa herrasmiestä: Pinkki 8 kk, Hessu 2 vuotta 5 kuukautta ja Tiber (tipsu) 3 vuotta 4 kuukautta. Meidän herrat ovat kaikki käyneet näyttelyissä, mutta Hessu on jäänyt jo eläkkeelle autopahoinvointinsa vuoksi. Hessu on mitä ihanin "koti"kissa ja nauttiikin ansaitsemastaan asemasta laumassamme. Tiber havittelee EP-titteliä ja Pinkki on vielä nuorten luokassa.

Tämän blogin tarkoitus on siis kertoa kuulumisia kissojemme elämästä ja mitä meille ihmislapsille kuuluu milloinkin. Kuviakin yritän lisätä kunhan saan aikaiseksi.