Huh huh, mikä kevät. Mamma oli rentoutuslomalla Rukalla ja jatkoi lomailua kokonaiset 2 kk senkin jälkeen. Mursi ranteensa ihan loman alussa, onneksi oli hyvää seuraa niin ei haitannut menoa lähes ollenkaan. Maisemat salpasivat hengen ja vaikka voisi kuvitella että olisi ollut tunnelma tiiviskin kimppakämpässä, niin toisin kävi. Sieltä se palasi iloisin mielin käsi paketissa. Saunakielto taisi olla pahinta kestää ne 5 viikkoa kipsissä.
Dimmu oli taas Maikin hellässä huomassa ja mummu ruokki meitä paksuksi koko viikon. Niimpä kun se sieltä palasi niin meille muutti uusi vauva. Mamma sanoi, että hän tarvitsee narttuvahvistuksen tähän äijälaumaan ja niin se meni ja haki sellaisen Sastamalasta. Ei meille tule toista koiraa, eikä ainakaan sellaista tukka-eläintä, Briardia, ei ikuna. Näin se toitotti pennun tuloon asti ympäriinsä ja kai yritti itselleenkin todistella, mutta Lelupa olikin kaihertanut sen mieltä jo ensi tapaamisesta lähtien. Niin kai se on, ota briardi hoitoon ja elä niiden rinnalla vuosia... sellainen pitää kohta jo itselle saada. Pieni varoituksen sana, älä koskaan sano ei koskaan ;)
Lelu on ollut kaikkea sitä mitä odotuksia mammalla oli ja josko sen kanssa jotain vaikka harrastelisi. Kyllä, taas tuli kotikoira... jonka kanssa tulee vaan ihan vahingossa touhuttua kaikennäköistä :D Dimmu on rakastunut pikkusiskoonsa "ihan liiankin kanssa" sanoo mamma. Dimmu kun ei autossa hauku, niin pikkusiskoa kyllä puolustaa henkeen ja vereen... jätän edes kertomatta iltavillityksistä täällä kotona... ei ole väliä onko ilta vai aamu, painittava on. Harmaita hiuksia kun sillä ei vielä ollut, niin mukulat niitä sille teettävät.
Kuultuja kysymyksiä näinä viikkoina: miten kissat tulee toimeen pennun kanssa. Aivan loistavasti, ollaan vain tyytyväisiä kun Dimmun huomio suuntautuu muualle. Miten Dimmun kanssa? Rasittavuuteen asti hienosti.
Josko mamma saisi meidät kissat pestyä joku kaunis päivä, voisi meistäkin napsia kuvatuksia... mutta tässä siis Lelu, Lelle, Lelutin, LeeLee, jne...
ps. meille kissoille on taas avoimet ovet tarhaan, joten elämä on kerrassaan riemukasta täällä.
Dimmu oli taas Maikin hellässä huomassa ja mummu ruokki meitä paksuksi koko viikon. Niimpä kun se sieltä palasi niin meille muutti uusi vauva. Mamma sanoi, että hän tarvitsee narttuvahvistuksen tähän äijälaumaan ja niin se meni ja haki sellaisen Sastamalasta. Ei meille tule toista koiraa, eikä ainakaan sellaista tukka-eläintä, Briardia, ei ikuna. Näin se toitotti pennun tuloon asti ympäriinsä ja kai yritti itselleenkin todistella, mutta Lelupa olikin kaihertanut sen mieltä jo ensi tapaamisesta lähtien. Niin kai se on, ota briardi hoitoon ja elä niiden rinnalla vuosia... sellainen pitää kohta jo itselle saada. Pieni varoituksen sana, älä koskaan sano ei koskaan ;)
Lelu on ollut kaikkea sitä mitä odotuksia mammalla oli ja josko sen kanssa jotain vaikka harrastelisi. Kyllä, taas tuli kotikoira... jonka kanssa tulee vaan ihan vahingossa touhuttua kaikennäköistä :D Dimmu on rakastunut pikkusiskoonsa "ihan liiankin kanssa" sanoo mamma. Dimmu kun ei autossa hauku, niin pikkusiskoa kyllä puolustaa henkeen ja vereen... jätän edes kertomatta iltavillityksistä täällä kotona... ei ole väliä onko ilta vai aamu, painittava on. Harmaita hiuksia kun sillä ei vielä ollut, niin mukulat niitä sille teettävät.
Kuultuja kysymyksiä näinä viikkoina: miten kissat tulee toimeen pennun kanssa. Aivan loistavasti, ollaan vain tyytyväisiä kun Dimmun huomio suuntautuu muualle. Miten Dimmun kanssa? Rasittavuuteen asti hienosti.
Josko mamma saisi meidät kissat pestyä joku kaunis päivä, voisi meistäkin napsia kuvatuksia... mutta tässä siis Lelu, Lelle, Lelutin, LeeLee, jne...
