torstai 24. huhtikuuta 2008

Aaargh!

Moi!

Mamma on ollut tässä ihan helisemässä viikonlopusta lähtien: tietokone otti ja hajosi!
Se, että mamma on ihan addiktoitunut netin käyttäjä ei ainakaan ole auttanut asiaa... hetken aikaa se luuli että koko maailma kaatuu, mut sit se totes et onhan sitä ennenkin tultu ilman toimeen.

Mä olin sit DNA-testissä ja RAbies-rokotteella tiistaina. Mamma luuli et mä otan asiasta pulttia, mut mitä tommoset pienet piikit mua nyt hetkauttais. Mä tykkäsin Anna-tädistä tosi paljon ja oisin niin mielelläni tutkaillut kaikki nurkat eläinlääkärillä, mut mamma (tyhmä) rajoitti mun liikkumavapautta. Sit me käytiin Raumalla hakees jotain juttuja ja mä nukuin letkeenä leijonana boksissa... sain mä pyöriä autossakin hiukan ruokakaupan eessä... oli tosi siistiä ja mä olin ihan COOOOOOL!

Lisää tekstiä, kun saadaan kone kotona kuntoon.... tää mamman päähän (töihin) telepatialla tekstien siirtäminen on tosi raskasta!!!

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Ulkotarha, yms.

Mä oon nyt päässyt jo jonkun aikaa meidän kissatarhaan katselemaan paikallista luontoa. Se on sellanen paikka missä ilma on raikasta ja aurinko paistaa aina... yöllä mua ei ole päästetty, kun on kuulemma liian kylmä. Kyllä tämmönen karpaasi pärjää missä vaan! Pistän kuvia kun kerkiän ja mamma saa sellasia kuvia missä näkyy enemmän kuin vaan korvasta vähän. Ainoa ongelma on, että meitä ei sais sieltä millään pois... on se niin jännää seurata kun oravat ja linnut painelee edes takas, naapuri ajelee aamutoimia autollaan ja sit Hessu kertoi et siinä käy joskus pienempi kissa häkin toisella puolella aina isottelemassa. Hessu on yrittänyt laittaa sitä omalle paikalleen, mut eihän toi mitään ymmärrä.

Mammalla on taas murheita, Hessu on lihonut - painaa nyt 8,6 kiloa... 400 grammaa taas tullut takaisin. Hessu on itse sitä mieltä, että tässä huushollissa ei ruokita koskaan kissoja riittävästi. Mä en ole vielä päättänyt kumpi on oikeessa, mutta ei toi velipoika ainakaan alipainoinen ole.

Markus-setä otti musta taas kuvia näyttelyssä ja voitte mennä tonne näyttelykuviin kurkkaamaan niitä. Mamma on niiiiiin minusta ylpeä! Syytä onkin.

Tiber on niin olevinaan, lähtee kuulemma ens kuussa jonnekin Tallinnaan... mä voin vaan arvailla mikä se paikka on. Me jäädään kuulemma Hessun kanssa kotiin... mut mamma sano, että mä saatan kans päästä sinne joskus isompana.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Maanantai

No juu, mamma on tänään väsäillyt yhdistysasioita kuntoon ja kironnut, kun tietokone mukamas **ttuilee sille. No, mä oon kyllä sitä mieltä että se on toi mamma joka sekoilee ihan itte.
Oli mamma tänään muustakin kiukkuinen... Tiber makasi tietsikan päällä ja sitten kesken mamman kirjoituksen päätti alkaa karvapallo-oksennusta kaaressa... tietokoneelle, kirjan päälle, pöydälle ja lattialle asti. Kyllä siinä lähti kaikki kolme kissaa ihan lennossa juosten, kun toi alkoi sen mekkalan. Mä en ainakaan jaksa semmosta kuunnella, eihän veikka voi sille mitään että karvamytty kakoo kurkusta ulos.

No, mamma leppyi taas tosi nopeesti... ei se jaksa meille koskaan kauaa olla kiukkuinen, kun tajuaa kuin tyhmä onkaan. Ja Tiber saa muutenkin mun mielestä täällä erivapauksia, kun on mamman eka sydänkäpy... takiaiseksi se sitä kutsuu - pyh!

Jaa juu, mähän vallan unohdin kertoa: Ei se Hessukaan mikään turha jätkä ole. On sekin valmistunut IP:ksi! Ja ollut jonkun kerran TP:kin.

No, nyt on taas ruoka-aika ja mun täytyy lopettaa, mutta joskus taas lisää.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Voi veljet!

Esittelen nyt mun velipojat. Me ollaan ihan bestiksiä, vaikka ei ne aina ymmärrä mun leikkejä... mutta ihan kivoja ne silti on.

Tässä Tiber söpöilee. Se on ihan eri rotua - mamma tykkää kun sillä on luonnetta... mitä sekin sitten mahtaa tarkoittaa.
Sitten on Hessu, mun ISOveli, jättiläinen, mutta mä taidan silti olla kingi. Se harrastaa tota EVVK-ilmettä ja mamma sanoo että se on täydellinen. Se on oikeesti ihan hirveä sylivauva, vaikka esittää kovista.

Vaasa 12.4.08



Oltiin sitten Pinkkiläisen kanssa eilen näyttelyssä Vaasassa. Aamuherääminen klo 4 ei mammaa oikein huvittanut... minä vain huusin ruokaa ja ihmettelin kun mut lykättiin boksiin ja muut sai jäädä rauhassa mutustelemaan aamupalaa. Matka sujui loistavasti, vaikka päätin oksentaa mielenosoituksellisesti Porin kohdilla... ei auttanut, matka jatkui mamman poistettua päällimmäisen pyyheliinan mun alta. Ajettiin kasvattajan perässä, kun mamman navigointi nyt on mitä on.

Käyttäydyin näyttelyssä kuten jokaisen itseään kunnioittavan kissan kuuluukin(Pinkin oma kommentti): sähisin muiden sähistessä ja yritin komentaa ulisemalla päästämään minut rauhassa tutkimaan. Venutus on sitten kamalaa. Mamma aina liioittelee ja käyttäydyin oikeasti niin hienosti, että Charles Spijker valkkasi mut Tuomarin Parhaaksi! Mamma oli ihan sekaisin eikä olis tiennyt miten olla ja mä vaan ihmettelin, että kyllä jo oli aikakin tuomareiden huomata miten hieno olen. Olen ollut aikaisemmasta 5:stä näyttelystäni 4 kertaa Värin Paras, enkä kertaakaan aiemmin TP. Tosin aina olen ollut TP-valinnoissa mukana. Paneelissa mua jännitti ihan hirveesti. "Sisko" oli kans paneelissa, pentuluokassa. Voiton vei norskin pentu, kuulemma oli samassa paneelissa monta samasta pesueesta - niillä oli ylivoima, sanon minä! ;-)

Ihaninta oli palata kotiin, ei tarvinnut edes oksentaa, kun tiesin että kotiinpäin ollaan menossa. Pojat oli vastassa ja mä olin kuin en olis missään ollutkaan - PÖH!
Kyllä oli hauskaa, kun mamma sai taas jutella tuttujen kanssa ja olla minusta kovin ylpeä. Isukki oli harmissaan kun ei päässyt mukaan reissuun.

Vasta alkua

Minäpä (Hanna, Pinkkiläisen palvelija) opettelen blogin väsäämistä, kun kauan haaveilemani omat sivut netissä eivät koskaan valmistu.

Meillä Luvialla asustaa siis kolme ihastuttavaa herrasmiestä: Pinkki 8 kk, Hessu 2 vuotta 5 kuukautta ja Tiber (tipsu) 3 vuotta 4 kuukautta. Meidän herrat ovat kaikki käyneet näyttelyissä, mutta Hessu on jäänyt jo eläkkeelle autopahoinvointinsa vuoksi. Hessu on mitä ihanin "koti"kissa ja nauttiikin ansaitsemastaan asemasta laumassamme. Tiber havittelee EP-titteliä ja Pinkki on vielä nuorten luokassa.

Tämän blogin tarkoitus on siis kertoa kuulumisia kissojemme elämästä ja mitä meille ihmislapsille kuuluu milloinkin. Kuviakin yritän lisätä kunhan saan aikaiseksi.