Oltiin sitten Pinkkiläisen kanssa eilen näyttelyssä Vaasassa. Aamuherääminen klo 4 ei mammaa oikein huvittanut... minä vain huusin ruokaa ja ihmettelin kun mut lykättiin boksiin ja muut sai jäädä rauhassa mutustelemaan aamupalaa. Matka sujui loistavasti, vaikka päätin oksentaa mielenosoituksellisesti Porin kohdilla... ei auttanut, matka jatkui mamman poistettua päällimmäisen pyyheliinan mun alta. Ajettiin kasvattajan perässä, kun mamman navigointi nyt on mitä on.
Käyttäydyin näyttelyssä kuten jokaisen itseään kunnioittavan kissan kuuluukin(Pinkin oma kommentti): sähisin muiden sähistessä ja yritin komentaa ulisemalla päästämään minut rauhassa tutkimaan. Venutus on sitten kamalaa. Mamma aina liioittelee ja käyttäydyin oikeasti niin hienosti, että Charles Spijker valkkasi mut Tuomarin Parhaaksi! Mamma oli ihan sekaisin eikä olis tiennyt miten olla ja mä vaan ihmettelin, että kyllä jo oli aikakin tuomareiden huomata miten hieno olen. Olen ollut aikaisemmasta 5:stä näyttelystäni 4 kertaa Värin Paras, enkä kertaakaan aiemmin TP. Tosin aina olen ollut TP-valinnoissa mukana. Paneelissa mua jännitti ihan hirveesti. "Sisko" oli kans paneelissa, pentuluokassa. Voiton vei norskin pentu, kuulemma oli samassa paneelissa monta samasta pesueesta - niillä oli ylivoima, sanon minä! ;-)
Ihaninta oli palata kotiin, ei tarvinnut edes oksentaa, kun tiesin että kotiinpäin ollaan menossa. Pojat oli vastassa ja mä olin kuin en olis missään ollutkaan - PÖH!
Kyllä oli hauskaa, kun mamma sai taas jutella tuttujen kanssa ja olla minusta kovin ylpeä. Isukki oli harmissaan kun ei päässyt mukaan reissuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti