Mamman miehet

Juu, on pitkä aika kun olen kirjoittanut. Mamma roikkuu vaan facebookissa ja muuten vaan löhöilee ja iskä on tehnyt keittiöremppaa - se sit valmistu eilen... että mamma jaksaa siitäkin olla niin pirun onnellinen, mikäs vika siinä edellisessä oli? 

No, Dimmun kanssa on ollut töitä viime aikoina normaalia enemmän, kun on ollut tämä kuuluisa murkku-ikä... testaamista, kiukuttelua, treenit mennyt takapakkia, jne. Mut nyt alkaa aurinko paistaa taas risukasaankin ja kaikki on alkanut taas sujua paremmin. Mamma onkin ilmoittanut Dimmun jos jonkinlaiselle kurssille kesäksi ja odottaa innolla mihin on mahtunut mukaan. Tampereella oli koiranäyttelyssä tossa maaliskuussa ja sai sit EH:n kun on niin keskenkasvuinen vielä, nyt harjoitellaankin vähän aikaa mätsäreissä ja keskitytään taas välillä meihin kissoihin. Mä meen Tampereelle ja Tiber tulee sinne seuramieheksi. Ja sit mä lähden ihan soolona Tallinnaan. Sit pidetään kesätauko ja ehkä syksyllä jatketaan jotain... ei mamma osaa päättää, mut Ruotsiin täytyis kumminkin ehtiä jossain välissä.

Edelleen lauleskelen pä

äsääntöisesti öisin, enkä oo merkkaillut yhtään. Mut mies olen ja iskä sanokin, et se oikea pomo olen mä, kun hurjaksi muutun niin koirakin pötkii pakoon. En mä

 silti mammalle kiukuttele, kun se antaa mulla safkaa ja rapsuttelee aina kun siltä tuntuu. Mamma on vaan huolissaan, kun olen niiiiiin laiheliini nyt... antaa mulle "läski"-nappuloitakin, mut ei se auta yhtään. Mul on kuulemma leikkaamattoman kollin aineenvaihdunta. Täs vanha kuva Dimmusta... me kissat ollaan kuulemma niin likaisia ettei kovin hyviä kuvia oo, mut yksi miusta ja mammasta Laihialla ala Markus-setä.

Terkuin: Pinkki the raportoija

Keittiörempan lisäksi meillä tapahtuu...

Juu, iskällä oli kiva tulla kotiin tänään... ensin löytyi verta keittiön lattialta... ja iskä siivos. Eli kissat oli tehnyt jotain niiden mielestä hauskaa. Sit se meni päikkäreille ja mä löysin ne 2 x hiiren ja loppu on historiaa... voin vaan kertoa, että tähän liittyy vatsan kiertäminen ja iskän hermojen pettäminen.

No, mä oon kuulemma kauheesti kehittynyt parempaan suuntaan tän "kurinpalautuksen" aikana (sillä nimellä ne kutsuu mun vapauksien riistoa). Voisin ilmottaa eläintensuojeluun tällasen kaltoinkohtelun... ei anneta nameja, kehutaan tosi harvoin... kuulemma: "vain aiheesta, ei turhaan", mä joudun oleen enemmän remmissä, enkä saa enää huidella miten lystään, vaan pitää aina tulla luokse kun kutsutaan... kuulostaako tylsältä? Sitä se onkin! No, olen alistunut siis asemaani ja siitäkös noi on mielissään.

Mä olin sit TURUUS ROP! Eli ihan ihku ja maailman paras koira! Tuomari tykkäs, mut haukku mua mukulan näköseks... mähän OLEN UROS! Ei noi vissiin sit koirapuolellakaan ymmärrä mitään... Pinkki on opastanut mua, että kauneus tulee sisältä eikä liity mitenkään tuomareiden sepustuksiin. No, mamma oli joka tapauksessa tyytyväinen, jolloin mä olin tyytyväinen ja kehänainen meinas saada pusut poskelle. Sekin tais tykätä musta tosi paljon. Mamma sanoo, et me käydään näyttelyissä vaan siksi, kun se tuntuu tekevän meille hyvää. Mä tykkään mammasta enemmän ja saan siellä sit kaiken huomion mitä kotona en saa. Ja mamma tykkää käydä esittelees meitä poikia, kun ei itte oo mikään kova esiintymään. No, mamma sano että mun esiintyminen oli oikein mallikasta.

Terkuin: Dimmu-mallikas eli oikein hyvin käyttäytyvä corso-lapsi

Heippa taas!

Meillä onkin nyt hubaa. Dimmulla on eilisestä aloitettu huomioimattomuus tässä kämpässä. Me kissat saadaan kaikki huomio ja, no joo, käytetään sitä häikäilemättömästi hyväksikin. Aina kun dimmu yrittää meitä jahdata, niin mamma nappaa meidät syliin ja kehuu oikeen kovasti sekä rapsuttaa. Dimmu on siis todennut, ettei tota kannata yrittää edes. Mamma on kyllä ihan maassa, kun ei saa paijata "isoa pellepoikaansa". Mutta se tietää kyllä, että vaikeuksien kautta päästään voittoon ja yrittää silti pitää tätä yllä.

No, mut pestiin taas maanantaina... mamma pesi mut yksin enkä viittinyt olla sille häijy, kun eihän se mulle olis pärjännyt, jos olsin sille tielle lähtenyt. Häntää en antanut pestä hyvin, mut muuten olin ihan kuulemma "tosi reipas partiolainen" (mamma on ihan hassu noissa kommenteissaan). Seuraavaks lähdenkin vasta Jyväskylään näyttelyyn ja se sopii mulle vallan mainiosti. Nyt ei oo uusia kuvia, kun on niin pimeetä.

Mamma ja iskä on nähnyt tässä viime aikoina oikein kauniita burman ja siamilaisen pentuja ja ne on nyt ihan lääpällään. Onneks niille ei sentään tullut pentukuumetta! Eihän meille voi semmosta ottaa, kun minä oon se vaava, minä! Kaikki me ollaan nyt jouluvapailla oltu oikein kiltisti ja mamma on meihin oikein tyytyväinen.