sieniä, sieniä, sieniä...

Se olis sit taas syksy... pääsen joka käänteessä metsään aiheuttamaan pahennusta. Nimittäin mamman silmissä vilkkuu suppilovahverot, lampaankäävät ja kanttarellit. Ton taudin se on saanut jo muksuna. Noh, eipä haittaa minua, kun ei se enää elämöi noista hirvikärpäsistäkään: "kaikkeen tottuu" se sanoo. :)

On se ihanaa treenailla ilman tavoitteita ja paineita, mä oon siis nyt paras tottis-koira ja aloittelen taas jäljestystäkin. Ja kun ei ol niin vällii miten mennään, niin meillä on mamman kanssa hurjan hauskaa yhdessä. Mitä siitä jos koirassa potentiaalia olisikin, mutta mamma ei ol mikkän koe-ihminen. Hrrrr se sanoo ja nostaa niskakarvat pystyyn.

Syksylläkin voi hyvin jatkaa mökkeilyä. Toisinaan perhe on ihan mahtava, sillä saatiin pitkästä aikaa mun arvolle sopivia kuvatuksia siis minusta:

Kovasti on koirapainotteista tekstiä, mutta kun valokuvia ei vaan noista primadonnista pikku pokkarilla saa. Samaa samaa, Hessu hurisee mamman kuuroksi kainalossa, Pinkki syö ja Tiber on nokkava pumpulipilvi. Kummasti sadekelit on vähentänyt niiden intoa tarhaan, noh pakkaset muuttavat taas tilanteen.
  Terkuin Dimmu ja lauma

lomaa ja "lomaa"

Mitäpäs tässä. Loma oli ja meni. Näkyi paljon ihmisiä ja mökkejä. Oli ilmoja kaikenmoisia. Saatiin piharemppa alkamaan, nyt mamma tuskailee näitä sateita että miten ne hommat jatkuis... kilokaupalla kivilaattoja etupihalla odottaa asennusta.Kun se tekee aina kaiken fiiliksellä, niin asiat etenee verkkaisesti. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. Josko ennen lumia saatais vallihauta terassiksi muuttumaan :P

Lotta tuli nyt sitten hoitoon ja oltiin mökkeilemässä, elettiin pellossa minä ja punainen naiseni. Mamma saa meistä iloa ja harmaita hiuksia, onneksi kuitenkin sitä iloa roppa kaupalla enemmän :) Kissat on asuneet tarhassa, eipä niitä juuri näy kuin ruoka-aikaan.


Onneksi nyt on viileämpää, on mammallakin töissä mukavampi duunailla...

                                                 - Dimmu -

Loma!

Nonni, nyt on sitten pitkästä aikaa ehditty mökillekin... siellä mä olen pomo. Mummu syöttää makkaraa ja mulla on oma aidattu piha. Ai että, siellä mä näin maailman kauneimman naisen. Bulmastiffi-tytön joka pisti corso-pojalta jalat alta heti ensi silmäyksellä. Mamma tietty luuli ensin, et olen vallan vihastunut ja vahdin, mutta äkkäs sekin sitten vihdoin, että kulta-poika on rakastunut. Ainoa mikä minua ja tuota vaaleaverikköä erotti oli ikkuna. En minä rauhoittunut ennen kuin mamma päästi mut ulos etsimään mutta olihan tuo sitten jo kadonnut isäntänsä kanssa. :(

Mökkilässä grillattiin ja sain tietysti oman osani herkuista. Tiedän jo aikoja ennen mökkitielle kääntymistä minne ollaan menossa ja joskus mamma väitti että tarvitsisi kuulosuojaimet niitä reissuja varten. Ujellan, nyyhkytän, porsailen... kaikkea muuta kuin haukun, kun sehän on kiellettyä autossa... voihan sen säännön muilla äänillä kiertää. :D

Viikonloppuna oli se kauan odotettu kissanäyttelykin, mut en ymmärrä sitten mitä ihmeellistä siinä oli. Olin kotona kissalaumani kanssa ja loikottiin kuten aina ennenkin. Näki mamma siellä aivan ihania kissoja ja vanhoja tuttuja monin kappalein. Ei kyllä yhtään pentua tarttunut matkaan, vaikka Pinkki sitä epäili ja koitti estää lähdön sunnuntai-aamuna oksentamalla sohvalle. Kumman kalpea oli nainen joka sitä siivosi, ei olla sellaista näkyä nähty tässä huushollissa pitkään aikaan.

Nyt mä olen ihan kuitti tästä kaikesta tohinasta ja meen lötvään soffalle Hessun kainaloon... nää kuumat ilmat ei paljon aktivoi. Mamma tuskailee pihatöiden kanssa...

                                                                 - Dimmu -

kaupunkilaiskoiruuksia

Olivat sitten kyläilemässä Marikan ja Ollin luona Nurmijärvellä pari päivää. Oli mammalla ihmettelemistä, kun asuinalueella tupsahteli koiria joka suunnalta. Joskus onnistuu joskus ei, ohitukset corsokkeen kanssa meinaan. Onneksi kuumuus viilentää "tappajan" tunteita siinä määrin, että homma oli joltiseenkin hanskassa. Ei ole aivan varmaa kummalla :D Dimmulla oli siellä oikeen VIP-tilat ja oma sohva! Vähänkö ihmetytti kun koirapolku kulki ikkunan alta... siinä oli maalaiskoiralla aktiviteettia kerrakseen... ei onneksi ole tapana päykyttää jokaista äännähdystä. Siin olis kuulemma mennyt mammalla järki!

Mamma sai shoppailla ja palvoa aurinkoa, parasta oli kuitenkin upeissa maisemissa tehty lenkki oikealla moottoripyörällä. Niin sen vaan saa onnelliseksi pienillä asioilla. Mä en edes vilkasis sellaseen mölytoosaan, pah! Me elettiin täällä taas herroiksi, ei tietoa dieeteistä ja tarha 24h!

Mä aattelin sit aloittaa karvan vaihdon, kun koira lopetti. Pidetään mamma liikkeessä, kun heiluu ton imurin varressa. Ja tietenkin kaikki vaatteet karvoissa, kun hurisen ja huudan rapsutuksia.

Tässä kuvatus viime viikonlopulta, ei noita kuulemma saa muuten samaan kuvaan kun on niin paljon vauhtia!

sataa sataa ropisee

Nonni, nyt mamma hytisee ja koira on vielkin virtaa täynnä. Mamma lähti 1,5 tunnin metsälenkille poudalla ja tuli takaisin housut märkinä :D takki sentäs oli veden kestävä ja saappaat sillä oli jalassa, mut housut - juupa juu, märät kuin koirakin. Dimmu niin rakastaa metsää ja mamma kans tykkää siel pököillä yksin ja seurassa. Onneksi (koputtaa puuta) punkit ovat hyljänneet Dimmun yhtä kuin mamma on säästynyt pahemmilta hyttyshyökkäyksiltä. Juu, koira ei saisi olla vapaana metsässä tähän aikaan vuodesta, mutta kun se niin (pää paunuksissa) palasi jonkun metsälinnun perästä - tais olla pesä liki, kun lintu ei suostunut lähtemään lentoon - kun ämmä rääkäs, niin mamma on antanut sen purkaa intonsa pusikoissa. Että siit mammast lähtee ruma ääni...

Huomenna menevätkin sitten remmilenkille - jos ei sada, sanoo hytisevä nainen sohvalla fleecepeiton alta. Sillä on vaikka mitä suunnitelmia pihalle ja makkariin lomaksi. Mahtaako taas täyttää lomansa ihmisillä eikä kerkkee mittään. Ne on vaarallissii reissui noi kissakamujen luo, siellä kun on niit Birmoi!?! Mä en käsitä mikä niissä vetoaa. Me ollaan kuitenkin Hessun kanssa sen sytänkäpysiä, se sanoo. Ehkä sit kun taas näyttelyhärpänen puraisee, se tokaisee. Menis vaan piiiiiitkä aika... sitäpaitsi, kun me Hessun kanssa syödään kaik kärpäset niin ei ne pääse puremaan. Tänä kesänä ei ol viel saatu ampiaisen puremia, josta mamma on iloinen. Koittakoon tulla vaan sisälle, nam nam nam.

Mamma sanoo, et meidät pojat tartteis pestä! Se kun heitti vihdoin juhannuksena talviturkin porukan paineen alla ;) Koira pestiin viime viikon helteellä ja nautti kerrankin pesusta. Mä en ainakaan suostu pestäväksi, mähän pesen itseni useasti päivässä enkä ole likainen. No, mut nyt on ruoka-aika, joten mau-uuu-uuuu, hurr hurr, hurrrrrrr, jne...

Tässä muisteloa kakkoskodista ennen remppaa tai oikeestaan vähän sen seasta:

kesä ja kärpäset

Mamma poltti nahkansa taas eilen. Oikea järjenjättiläinen, kun ei osaa sitä rasvaa tuubista puristaa, oisko kerran tänä vuonna levitelty. Huoh! Siinäpä sit makaa ja kärsii.

Mitäs meille... Dimmu-poika on nyt sitten ollut syksystä allergia-ruualla kun korvat alkoivat oireilla ja onneksi nyt ei ole sitten sen lokakuun jälkken ollu mittän vaivoi. Mitä nyt ruokaa vaihdettaessa tuossa kuukausi sitten laihtui ja ovat nyt kummatkin lihonneet, kun on ollut lupa mässätä mielinmäärin. Mamma siinä sivussa koittaa saada itseään rantakuntoon ;) Meitä kissoja vaan harmittaa, kun se rojekti ei ole meihin ylettänyt. Mutta aitaus on taas avoinna ympär vuorokauden ja sielläpä me istua kökötämme, vahdimme naapurin collieta, lintuja ja kärpäsiä. Tosin naapurin poika vissin luulee, että se on se joka meitä vahtii mutta kyllä se on täysin harhaluulo.

Ei valmistunut remppa kakkoskodissa ei, mutta ovat lomailleet muilla mökeillä sitten koiran kanssa keväästä asti. Meillä on täällä sitten ollut hoitajaa jos jonkinnäköistä aina niiden reissuilla. Lässyttävät ja ruokkivat KUNNOLLA - olis vaan liesussa niin meikäpojat päästäis oikein kunnon lihoihin. :D

Voi tota mammaa, huolissaan oli kovasti taas kun Dimmu oli hoidossa pari päivää Briard-laumassa. Ei kai se nyt Maikin silmille uskalla hyppiä, loistavasti oli mennyt laumassa ja totellut kuin hellanlutunen. Mamma sanoi, että se on vieraskorea... kateellinen vain taitaa olla. Vaan saa sentäs Lotta-tyttöä hoitoon silloin tällöin, siihen se on rakastunut ikihyviksi. Ja me kissatkin tykätään siitä oikein kovasti, Dimmusta puhumattakaan. Dimmukin käyttäytyy ihan mallikkaasti kun Lotta on meillä, näyttää vissin isoveljen mallia. Noh, kyllähän se sitten siitä aina regressoituu kun briardin häntä ovesta heilahtaa kotia kohti.

Koittaapa mamma reenaillakin iltojen ratoksi, vaan italian mies onkin sitä mieltä, ettei kuumalla kelillä voi tehdä töitä. Täytyy oikeen intopiukeena pomppia ja riehua, jotta Dimmu innostuisi koko touhusta. Mamma epäilee ettei se ole alunperin Italiasta ollenkaan, kun lumi ja viileys saa sen notkistumaan. Ihan on koira mammaansa tullut.

Mamma lupasi, et nyt täytyy useammin tänne kirjoitella, näkis senkin taas vaan... sateisia ja pilvisiä päiviä siis ilmeisimmin luvassa enemmän :P

Jaa-a, vuosi on taas kulunut siivillä ja meidän kuulumisia kirjoittelen. Moni tietääkin jo, että Tiber muutti mummolaan viime äitienpäivänä... rauhallisempaan ympäristöön ja mummon silmäteräksi. Jumankekka se kissa on kuningas, me voidaan Hessun kanssa vaan kuvitella millasta sellanen elämä on - vaikka eihän meilläkään hassumpaa kotona ole, mut se on kyllä "herra talossa" siellä.

Musta tuli juu kastraatti, mut karvaa en ol viittinyt kasvattaa sillä aina riski että mut sit raahattais näyttelyyn... ei ole mun arvolle sopivaa keikistellä tuomarien edessä. Täällä edelleen kotikissoina naatitaan elämästä. Hessu on kerännyt itselleen oikeen fan-clubin, mitäs on tomne mielistelijä... ja mahaakin se on kasvattanut siinä sivussa. Mun elopaino ei nouse millään, vaikka ruokaa "honttaan" kuulemma mamman perikatoon... ei jummarra mita se puhua? Niin, oliko nyt siis ruoka-aika... mjau-uu-uu...

Mamma lupas, et jos kakkoskodin remppa valmistuu kesäksi, niin me päästään sit sinne haisteleen maaseudun tuoksuja... ei se ole hassumpi paikka, ollaan siel oltu ennenkin. Jotain suunnitelmia sillä on parvekkeen verkotukseen, yms. Milläköhän aikataululla sekin valmistuu, kun pesuhuoneremppaa tänne kotiinkin on tehty kohta 2 vuotta... eikä yhtään kaakelia ol vaihtunut edes. :D Ei kai se kerkiä mittän, kun se on saanut jonkun ällipään tosta lenkkeilystä... Dimmu taasen on siitä riemuissaan, kun treenitkin on "tauolla" mitä nyt huviksensa reenailevat ja hallintaa jatkavat isekseen sanoo mamma. Nytkin aurinko paistaa hangille ja sille tuli sellanen palo silmiin, jotta pakko kai se nyt on päästää menemään tästä koneelta...

kuulumisiin Pinkki, Herra Kuningas teille :)