Taas on tapahtunut paljon kaikkea pienen kissanpojan elämässä... ja toisaalta täällä ei tapahdu ikinä mitään.
Ihanaa kun käy ihmisiä kylässä ja Lotta on taas käynyt hoidossa. Tosin, täytyy myöntää että viime viikonloppuna kun mamma oli poissa kotoa ja mummu hoiti meitä niin taisin merkata sohvan vain osoittaakseni että kuka täällä määrää. Mamma oli asiasta kärmeissään, mutta totesi taas kerran: valintoja ja laittoi sohvatyynyn päälliset pesuun. Että se osaa olla ärsyttävä. Muutenhan sohvalla makaa välillä koko lössi kerralla, niin että mamma miettii minkä koiran ajaa pois, että mahtuu istumaan koneelle. Paitsi nirppanokka-Tiber joka meinasi saada sydänkohtauksen, kun vahingossa yksi ilta mamman sijasta puski Lelua naamaan. Sille kun kelpaa vain kaltaisensa seura eli kissamainen sellainen.
Dimmu kastroitiin samoihin aikoihin kun Lelulla alkoi juoksut ensimmäisen kerran. Monta kertaa on saatu maata mamman kyljessä ja sylissä lohduttamassa, kun iso mies on huutanut ensin "kun sattuu" ja sitten "kun panettaa". No, jos joku voi rutiinitoimenpiteessä mennä pieleen niin Dimmun jälkihoito oli juurikin sitä. Erään eläinihmisen sanoin: "No, mut eihä se ois Dimmu, jos ei ois erilainen". Me kissat otettiin koko asia lunkisti, ainahan koirat on käyttäytynyt kummasti tässä talossa, ei kuten me kissat, aina parhaalla mahdollisella tavalla ;)
Koirat rakastaa lunta ja me ruokaa... tosin mamma vaihtoi meille kissoille ruokaa, kun alettiin kaikki laihtua samoihin aikoihin kun koitti syöttää meille eri raksuja. Mammalla tuntuu olevan on/off hyvä mieli, riippuen onko lunta vai ei. Pimeys ei kuulemma ole hyvä asia.
No, mamma sanoo, että tällä sekalaumalla taitaa olla järki päässä kun kaikki sujuu niin hyvin ja mallikkaasti. Lottakin saa tulla koska vain hoitoon ilman suurempia kriisejä olemiseen.
Ihanaa kun käy ihmisiä kylässä ja Lotta on taas käynyt hoidossa. Tosin, täytyy myöntää että viime viikonloppuna kun mamma oli poissa kotoa ja mummu hoiti meitä niin taisin merkata sohvan vain osoittaakseni että kuka täällä määrää. Mamma oli asiasta kärmeissään, mutta totesi taas kerran: valintoja ja laittoi sohvatyynyn päälliset pesuun. Että se osaa olla ärsyttävä. Muutenhan sohvalla makaa välillä koko lössi kerralla, niin että mamma miettii minkä koiran ajaa pois, että mahtuu istumaan koneelle. Paitsi nirppanokka-Tiber joka meinasi saada sydänkohtauksen, kun vahingossa yksi ilta mamman sijasta puski Lelua naamaan. Sille kun kelpaa vain kaltaisensa seura eli kissamainen sellainen.
Dimmu kastroitiin samoihin aikoihin kun Lelulla alkoi juoksut ensimmäisen kerran. Monta kertaa on saatu maata mamman kyljessä ja sylissä lohduttamassa, kun iso mies on huutanut ensin "kun sattuu" ja sitten "kun panettaa". No, jos joku voi rutiinitoimenpiteessä mennä pieleen niin Dimmun jälkihoito oli juurikin sitä. Erään eläinihmisen sanoin: "No, mut eihä se ois Dimmu, jos ei ois erilainen". Me kissat otettiin koko asia lunkisti, ainahan koirat on käyttäytynyt kummasti tässä talossa, ei kuten me kissat, aina parhaalla mahdollisella tavalla ;)
Koirat rakastaa lunta ja me ruokaa... tosin mamma vaihtoi meille kissoille ruokaa, kun alettiin kaikki laihtua samoihin aikoihin kun koitti syöttää meille eri raksuja. Mammalla tuntuu olevan on/off hyvä mieli, riippuen onko lunta vai ei. Pimeys ei kuulemma ole hyvä asia.
No, mamma sanoo, että tällä sekalaumalla taitaa olla järki päässä kun kaikki sujuu niin hyvin ja mallikkaasti. Lottakin saa tulla koska vain hoitoon ilman suurempia kriisejä olemiseen.
