lauantai 29. syyskuuta 2012

sieniä, sieniä, sieniä...

Se olis sit taas syksy... pääsen joka käänteessä metsään aiheuttamaan pahennusta. Nimittäin mamman silmissä vilkkuu suppilovahverot, lampaankäävät ja kanttarellit. Ton taudin se on saanut jo muksuna. Noh, eipä haittaa minua, kun ei se enää elämöi noista hirvikärpäsistäkään: "kaikkeen tottuu" se sanoo. :)

On se ihanaa treenailla ilman tavoitteita ja paineita, mä oon siis nyt paras tottis-koira ja aloittelen taas jäljestystäkin. Ja kun ei ol niin vällii miten mennään, niin meillä on mamman kanssa hurjan hauskaa yhdessä. Mitä siitä jos koirassa potentiaalia olisikin, mutta mamma ei ol mikkän koe-ihminen. Hrrrr se sanoo ja nostaa niskakarvat pystyyn.

Syksylläkin voi hyvin jatkaa mökkeilyä. Toisinaan perhe on ihan mahtava, sillä saatiin pitkästä aikaa mun arvolle sopivia kuvatuksia siis minusta:
Kovasti on koirapainotteista tekstiä, mutta kun valokuvia ei vaan noista primadonnista pikku pokkarilla saa. Samaa samaa, Hessu hurisee mamman kuuroksi kainalossa, Pinkki syö ja Tiber on nokkava pumpulipilvi. Kummasti sadekelit on vähentänyt niiden intoa tarhaan, noh pakkaset muuttavat taas tilanteen.
  Terkuin Dimmu ja lauma

Ei kommentteja: