Heippa taas!

Meillä onkin nyt hubaa. Dimmulla on eilisestä aloitettu huomioimattomuus tässä kämpässä. Me kissat saadaan kaikki huomio ja, no joo, käytetään sitä häikäilemättömästi hyväksikin. Aina kun dimmu yrittää meitä jahdata, niin mamma nappaa meidät syliin ja kehuu oikeen kovasti sekä rapsuttaa. Dimmu on siis todennut, ettei tota kannata yrittää edes. Mamma on kyllä ihan maassa, kun ei saa paijata "isoa pellepoikaansa". Mutta se tietää kyllä, että vaikeuksien kautta päästään voittoon ja yrittää silti pitää tätä yllä.

No, mut pestiin taas maanantaina... mamma pesi mut yksin enkä viittinyt olla sille häijy, kun eihän se mulle olis pärjännyt, jos olsin sille tielle lähtenyt. Häntää en antanut pestä hyvin, mut muuten olin ihan kuulemma "tosi reipas partiolainen" (mamma on ihan hassu noissa kommenteissaan). Seuraavaks lähdenkin vasta Jyväskylään näyttelyyn ja se sopii mulle vallan mainiosti. Nyt ei oo uusia kuvia, kun on niin pimeetä.

Mamma ja iskä on nähnyt tässä viime aikoina oikein kauniita burman ja siamilaisen pentuja ja ne on nyt ihan lääpällään. Onneks niille ei sentään tullut pentukuumetta! Eihän meille voi semmosta ottaa, kun minä oon se vaava, minä! Kaikki me ollaan nyt jouluvapailla oltu oikein kiltisti ja mamma on meihin oikein tyytyväinen.