keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Surua ja luopumista, kunnes taas toivo ja ilo

Monta vuotta jo tiesin, että kun on samanikäinen lauma niin luultavasti tulee luopumisen summa. Ei sitä luopumiseen silti osaa varautua. Luopumista on ollut tänä vuonna paljon muutakin, mutta pitäydytään blogin teemassa.

Ensin Markun sielun kumppani Hessu nivelrikkoineen, sitten Pinkillä suolistosairaus ja syöpä. Pinkin maailma pitää nimensä, koska siinä oli persoona jota ei heti unohda🤩 3 vuotta sitten yllättävä peläytys, Lelulla spondyloosi ja nivelrikko. Tänä keväänä 2 onnellista vuotta myöhemmin päätimme päästää onnentuojani lepäämään ennen kuin elämä olisi taukoamatta tuskaa. Kuin Dimmu olisi luovuttanut samalla ja päälle pari kuukautta myöhemmin aivokasvaimen uuvuttamana Dimmu. Toisina päivinä töissä kävi kuin sumussa, odotti koti-ovella jokaista hännän heiluttajaa/miukumaijaa.

Välillä on ollut mieli, että miksi lemmikkejä ottaa, nelijalkaisia perheenjäseniä. Jakavat elämäsi kaikki hetket, ilot ja surut. Kun rintaa puristaa ikävien päätösten edessä. Sitten tulee Tiber 15v vaatimaan rapsuja ja ruokaa tai Anders 1,5v tekee hullunkurisia temppujaan ja hurisee sylissä kuin olisi pala Hessua hänessä. Nyt on koiranpentukin tulossa, jonka kanssa koetaan varmasti paljon. Jokainen lemmikin omistaja tunnistaa varmasti tämän tunneskaalan 💞 Täytyy olla hiukan tärähtänyt, jotta elämässä selviää 😅

Kiitos Markulle kaikesta, vuosia toivoin sellaista parisuhdetta joka vahvistuu suruissa ja alamäissä❣️

Näillä mennään ja tässä 40v lahjani rakkaaltani, vielä ei ole aika ripustaa







3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ihania muistoja Ihanista Rakkaista 🖤🧡🖤💗😇🕯💖

Hanna kirjoitti...

Kukas tämä?❣

Riina kirjoitti...

Niin paljon ne antaa niin menettäminen sattuu :'(

Mutta ihanaa lukea että pentu on tulossa. Onnittelut!