Jaa-a, vuosi on taas kulunut siivillä ja meidän kuulumisia kirjoittelen. Moni tietääkin jo, että Tiber muutti mummolaan viime äitienpäivänä... rauhallisempaan ympäristöön ja mummon silmäteräksi. Jumankekka se kissa on kuningas, me voidaan Hessun kanssa vaan kuvitella millasta sellanen elämä on - vaikka eihän meilläkään hassumpaa kotona ole, mut se on kyllä "herra talossa" siellä.

Musta tuli juu kastraatti, mut karvaa en ol viittinyt kasvattaa sillä aina riski että mut sit raahattais näyttelyyn... ei ole mun arvolle sopivaa keikistellä tuomarien edessä. Täällä edelleen kotikissoina naatitaan elämästä. Hessu on kerännyt itselleen oikeen fan-clubin, mitäs on tomne mielistelijä... ja mahaakin se on kasvattanut siinä sivussa. Mun elopaino ei nouse millään, vaikka ruokaa "honttaan" kuulemma mamman perikatoon... ei jummarra mita se puhua? Niin, oliko nyt siis ruoka-aika... mjau-uu-uu...

Mamma lupas, et jos kakkoskodin remppa valmistuu kesäksi, niin me päästään sit sinne haisteleen maaseudun tuoksuja... ei se ole hassumpi paikka, ollaan siel oltu ennenkin. Jotain suunnitelmia sillä on parvekkeen verkotukseen, yms. Milläköhän aikataululla sekin valmistuu, kun pesuhuoneremppaa tänne kotiinkin on tehty kohta 2 vuotta... eikä yhtään kaakelia ol vaihtunut edes. :D Ei kai se kerkiä mittän, kun se on saanut jonkun ällipään tosta lenkkeilystä... Dimmu taasen on siitä riemuissaan, kun treenitkin on "tauolla" mitä nyt huviksensa reenailevat ja hallintaa jatkavat isekseen sanoo mamma. Nytkin aurinko paistaa hangille ja sille tuli sellanen palo silmiin, jotta pakko kai se nyt on päästää menemään tästä koneelta...

kuulumisiin Pinkki, Herra Kuningas teille :)

Ihan on vierähtänyt vaikka ja kuinka paljon aikaa viime kirjoittelustani. Nyt ei ole uusia kuvia, mutta kunhan päätin kirjoittaa vihdoin. Meillä on ollut vilskettä yli vuoden verran. Ensin muutettiin "vuokralle" sellaiseen pieneen rivitalo-asuntoon, jossa ei oikeen viihdytty kukaan. Mekin asuttiin tarhassa Hessun ja Tiberin kanssa melkein koko ajan kun oli niin pienet tilat. Me ollaan silti tultu poikien kanssa siihen tulokseen, ettei toi Dimmu sit taida hassumpi ollakaan nyt kun sille on tullut ikää ja se on rauhoittunut. Todettiin, et pienissä tiloissa täytyy vaan tulla toimeen, ihan joskus vahingossa hellyyspuuskan sattuessa pesen sen korvat. On noi koirat semmottii ikuisia lapsia. Iskä jäi laumasta pois siinä muuton tohinassa, mahtoko mamma unohtaa pakata sen mukaan?

Toukokuussa muutettiin sit vihdoin kotiin, meillä on tällänen luxus-kortteeri ihan lähellä sitä vuokra-asuntoa jossa asuttiin. Dimmulla on ihan oma piha... en mä siltin kyl ymmärrä, et mitä se sellanen "keltainen lumi" on kun mamma on päivitellyt muutaman päivän. Nyt on taas lämmintä, lintuja on kiva tiirailla tarhassa ja Iiiisoista olohuoneen ikkunoista. Mamma oli innoissaan uudesta pihasta ja tonki siellä kesäkuussa nokka mullassa, ihan hassu nainen toi on.

Mutta kuulkaas: musta tuli keväällä semmonen "kastraatti" mitä lienee tarkoittaa? Mä vaan otin nokoset Annan luona ja sit sanottiin, et musta tuli sellanen. Lauleskelin viel hetken aikaa sen jälkeen, mut sit mä aloin aatteleen, et kun toi mamma musta niin kovasti tykkää, niin ehkä voin astua alas jalustaltani ja kehrätä, polkea ja käpertyä kainaloonkin. No, sitten musta tuli siihen oikee addikti, joka päiväistä puuhaa nykyään. Tiber ei oo oikeen tykännyt tästä kaikesta hälinästä ja menosta ja meiningistä, herra päätti aloittaa sellasen "eroahdistuksen" niin mamma sitä kutsuu. Pissii sänkyyn aina kun mamma on pitkään poissa. Ne kävi kattoos Anna-tätiä ja Katariina-tätiäkin, mut ei vaan ole viel Tiberin olo helpottanut. Vinkkejä saa laittaa, jos joku sellattii keksii. Muuten Tiber-herra on ihan samanlainen kuin ennenkin.

No, yritän saada ton mamman kirjotteleen tänne useammin mun ajatuksia nyt kun sillä on lomakin. Ei me kyllä silti olla saatu enemmän ruokaa, vaikka se on ollut kotona ja se on kyllä minusta niiiiiiiin väärin. :-P

Mamman miehet

Juu, on pitkä aika kun olen kirjoittanut. Mamma roikkuu vaan facebookissa ja muuten vaan löhöilee ja iskä on tehnyt keittiöremppaa - se sit valmistu eilen... että mamma jaksaa siitäkin olla niin pirun onnellinen, mikäs vika siinä edellisessä oli? 

No, Dimmun kanssa on ollut töitä viime aikoina normaalia enemmän, kun on ollut tämä kuuluisa murkku-ikä... testaamista, kiukuttelua, treenit mennyt takapakkia, jne. Mut nyt alkaa aurinko paistaa taas risukasaankin ja kaikki on alkanut taas sujua paremmin. Mamma onkin ilmoittanut Dimmun jos jonkinlaiselle kurssille kesäksi ja odottaa innolla mihin on mahtunut mukaan. Tampereella oli koiranäyttelyssä tossa maaliskuussa ja sai sit EH:n kun on niin keskenkasvuinen vielä, nyt harjoitellaankin vähän aikaa mätsäreissä ja keskitytään taas välillä meihin kissoihin. Mä meen Tampereelle ja Tiber tulee sinne seuramieheksi. Ja sit mä lähden ihan soolona Tallinnaan. Sit pidetään kesätauko ja ehkä syksyllä jatketaan jotain... ei mamma osaa päättää, mut Ruotsiin täytyis kumminkin ehtiä jossain välissä.

Edelleen lauleskelen pä

äsääntöisesti öisin, enkä oo merkkaillut yhtään. Mut mies olen ja iskä sanokin, et se oikea pomo olen mä, kun hurjaksi muutun niin koirakin pötkii pakoon. En mä

 silti mammalle kiukuttele, kun se antaa mulla safkaa ja rapsuttelee aina kun siltä tuntuu. Mamma on vaan huolissaan, kun olen niiiiiin laiheliini nyt... antaa mulle "läski"-nappuloitakin, mut ei se auta yhtään. Mul on kuulemma leikkaamattoman kollin aineenvaihdunta. Täs vanha kuva Dimmusta... me kissat ollaan kuulemma niin likaisia ettei kovin hyviä kuvia oo, mut yksi miusta ja mammasta Laihialla ala Markus-setä.

Terkuin: Pinkki the raportoija

Keittiörempan lisäksi meillä tapahtuu...

Juu, iskällä oli kiva tulla kotiin tänään... ensin löytyi verta keittiön lattialta... ja iskä siivos. Eli kissat oli tehnyt jotain niiden mielestä hauskaa. Sit se meni päikkäreille ja mä löysin ne 2 x hiiren ja loppu on historiaa... voin vaan kertoa, että tähän liittyy vatsan kiertäminen ja iskän hermojen pettäminen.

No, mä oon kuulemma kauheesti kehittynyt parempaan suuntaan tän "kurinpalautuksen" aikana (sillä nimellä ne kutsuu mun vapauksien riistoa). Voisin ilmottaa eläintensuojeluun tällasen kaltoinkohtelun... ei anneta nameja, kehutaan tosi harvoin... kuulemma: "vain aiheesta, ei turhaan", mä joudun oleen enemmän remmissä, enkä saa enää huidella miten lystään, vaan pitää aina tulla luokse kun kutsutaan... kuulostaako tylsältä? Sitä se onkin! No, olen alistunut siis asemaani ja siitäkös noi on mielissään.

Mä olin sit TURUUS ROP! Eli ihan ihku ja maailman paras koira! Tuomari tykkäs, mut haukku mua mukulan näköseks... mähän OLEN UROS! Ei noi vissiin sit koirapuolellakaan ymmärrä mitään... Pinkki on opastanut mua, että kauneus tulee sisältä eikä liity mitenkään tuomareiden sepustuksiin. No, mamma oli joka tapauksessa tyytyväinen, jolloin mä olin tyytyväinen ja kehänainen meinas saada pusut poskelle. Sekin tais tykätä musta tosi paljon. Mamma sanoo, et me käydään näyttelyissä vaan siksi, kun se tuntuu tekevän meille hyvää. Mä tykkään mammasta enemmän ja saan siellä sit kaiken huomion mitä kotona en saa. Ja mamma tykkää käydä esittelees meitä poikia, kun ei itte oo mikään kova esiintymään. No, mamma sano että mun esiintyminen oli oikein mallikasta.

Terkuin: Dimmu-mallikas eli oikein hyvin käyttäytyvä corso-lapsi

Heippa taas!

Meillä onkin nyt hubaa. Dimmulla on eilisestä aloitettu huomioimattomuus tässä kämpässä. Me kissat saadaan kaikki huomio ja, no joo, käytetään sitä häikäilemättömästi hyväksikin. Aina kun dimmu yrittää meitä jahdata, niin mamma nappaa meidät syliin ja kehuu oikeen kovasti sekä rapsuttaa. Dimmu on siis todennut, ettei tota kannata yrittää edes. Mamma on kyllä ihan maassa, kun ei saa paijata "isoa pellepoikaansa". Mutta se tietää kyllä, että vaikeuksien kautta päästään voittoon ja yrittää silti pitää tätä yllä.

No, mut pestiin taas maanantaina... mamma pesi mut yksin enkä viittinyt olla sille häijy, kun eihän se mulle olis pärjännyt, jos olsin sille tielle lähtenyt. Häntää en antanut pestä hyvin, mut muuten olin ihan kuulemma "tosi reipas partiolainen" (mamma on ihan hassu noissa kommenteissaan). Seuraavaks lähdenkin vasta Jyväskylään näyttelyyn ja se sopii mulle vallan mainiosti. Nyt ei oo uusia kuvia, kun on niin pimeetä.

Mamma ja iskä on nähnyt tässä viime aikoina oikein kauniita burman ja siamilaisen pentuja ja ne on nyt ihan lääpällään. Onneks niille ei sentään tullut pentukuumetta! Eihän meille voi semmosta ottaa, kun minä oon se vaava, minä! Kaikki me ollaan nyt jouluvapailla oltu oikein kiltisti ja mamma on meihin oikein tyytyväinen.

Täällä taas...

Heissan taas pitkästä aikaa. Meillä on sit joululoma ja iskä on kotona koko ajan... mammallakin on paljon enemmän vapaata kun normaalisti. Mamma kun sai pari kuukautta sitten vakipaikan tästä Luvialta, niin vapaitakin sen mukaan.

No siis, asiaan! Mä olin siellä Tukholmas tossa lokakuussa ja Marjatta-täti päätti, että oon sen mielestä kaikista paras uros... ja tietty oonkin, mutta muut tuomarit on ihan puusilmiä. Eli olin TP ja mamma ei vieläkään oo sitä unohtanut vaan jaksaa sillä kannella mua näyttelyissä vielä piiiiitkän aikaa.

No, oltiin sit Turussakin sen jälkeen, mut ei me siellä koskaan pärjätä. Joten ei nytkään. Dimmu kasvaa supervauhtia ja täyttää 25.12. 8 kk... mamma on ilmoittanút sen Turkuun 25.1. ja on ihan hätää kärsimässä, kun ei oo kuulemma harjoitellut moneen kuukauteen ja nyt Dimmu ei sit osaa olla yhtään. Mä meen kuulemma Jyväskylään molemmiks päiviks ja Vaasan suunnallekin se meinaa mut raahata. Onko mun mielipidettä kysytty, häh? Kai siel sit ihan kivaa on, kun orientoituu siihen et mennään... katotaan lähdenkö vai teenkö saman katoamistempun kuin Turun näyttelyn aamuna... että mamma oli kiukkuinen... ja mä tyytyväinen, kun olin piilos 20 min. kun piti lähteä.

Jaa, tuli ne Chananin kuvatkin... ensin mamma oli ihan pettyny, mut sit se oli ihan tyytyväinen. Tässä yksi kipale:

Tässä vielä yksi kuva Dimmusta... mammaa harmittaa nää "joulukelit"... kuraa ja pimeetä... lumi sulaa heti maahan laskiessaan.

Hauskaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta! T: Pinkki, Dimmu, Hessu, Tiber, Hanna ja Mika

Näytelmiä, paljon näytelmiä...

Moikka!

Kyllä tää hienon miehen elämä on raskasta... Vantaa, Seinäjoki, Tampere, Ruotsi.... mitä vielä, ei olla päätetty mamman kans. Mä mietin vaan ruokaa ja naisia, vieköön mamma mut mihin vaan - en mä suuremmin välitä huonoa. Oikeestaan on kiva olla mamman kans kahdestaan reissussa :-D .
Tässä miusta kuva viime viikonlopulta Tampereelta ala Heikki Siltala. Kävin muuten semmosen ameriiikkkalaisen kuvajaankin linssin edessä ja Chanan kehui mua hienoksi, mutta laiskaksi pojaksi.Tuomari ei mun ulkonäöstä paljon välittänyt eli ihan sokee muija oli. Mamma oli vähän pettynyt, mut sainhan mä sertin ja käyttäydyin oikein kuin mamman mussukan kuuluu. Sit se Ruotsi parin viikon päästä. Se onkin sit hubaa... siitä on puhuttu nyt niin usein, että mä luulen et sen täytyy olla ruokaa tai nainen... mitäs kivaa siinä Ruotsissa muuten olis.

Dimmu-boy oli mätsärissä sunnuntaina... se oli kuulemma juossut ja seissyt hienosti kehässä ja sai oikein punaisen nauhankin (?). Sitten kehän ulkopuolella mamman hermot oli koetuksella... liian paljon "kavereita" ja joku hihnan toisessa päässä kieltämässä... tollasta yli 20 kiloa renkkumassa on kuulemma mamman mielestä hankala pitää ruodussa... odotapa vaan kun se kasvaa, niin taitaa saada uuden pannan, ihan ketju sellaisen. ;-)
Dimmu on kasvanut ihan hurjasti, mut me kissat aletaan jo tottuun siihen kun se on rauhottunut huomattavasti. Tässä kuva dimmusta mätsärissä ala Janina Vesala:
Eli hyvin meillä menee. Nähdään näytelmissä!

Äijistymistä

Nyt on taas mennyt kuukausi ihan hassusti siitä kun viimeksi kirjoitin. Toi mamma kirjautu facebookkiin ja se oli sit menoa se.

Miusta tuli Vantaalla CH ja sen jälkeen oon sit jo käynyt Seinäjoellakin näyttelemässä komeaa ulkomuotoani. Mun kohtalo on viime näyttelyissä ollut jäädä aina hyväksi kakkoseksi sekä TP että VP -valinnoissa. Viimeksi hävisin Tuomarin parhaan iskälle Seinäjoella ja Iskä oli KPA! Ei hullumpi äijä, mun iskä meinaan.
Tässä kaikille vertailua kuin kovasti oon kehittynyt viime keväästä:
Vaasa 12.4.2008













Vantaa 24.8.2008 ala Markus-setä
Ihan äijä siis olen jo. Vantaan viikonlopun jälkeen merkkasin iskän peiton ihan tosissaan. Sit ei ole ollut virikkeitä, joten en oo jaksanut jaella eritteitäni kuin hiekkalaatikkoon. Mamma sano, et jos alan tosissaan levitteleen, niin tulee kotona oikea maailmojen sota. Hemmetti, toi koira sai kuseskella nurkkiin useemman viikon ja vieläkin saattaa tulla vahinko sisälle joskus ja jouluna. Sit kun mä levitän mun upeeta tuoksua tarkoin harkittuihin paikkoihin, niin sit nostetaan älläkkä. Ei ummarra!
Ens viikonloppuna on lemmikkitapahtuma Porissa sunnuntaina, siellä mua voi käydä katsomassa ketä sattuu kiinnostaan. Sit Tampereelle mennään ens kuussa ja Ruotsiin asti mut meinataan raahata myös. On tää upean miehen elämä niin kovin tuskallista ja kiireistä, etten aina tahdo muistaa missä lainkaan tarttis olla milloinkin. Jaa juu, tulee Tiberkin mukaan Ruotsiin.
D on aloittanut pentukursseilla käynnin. Aatelkaas niitten täytyy käydä koulua, että ne tietää kuin tarttis olla. Me, kissat nimittäin osataan olla muutenkin ihan oman päämme mukaan. Mamma on kuulemma Dimmusta tosi ylpeä... eilen oli ollut niin nätistä ja upeesti ja hienosti että oikein. Taaskaan en ummarra mitaan.

Hiljaiseloa

Täällä on ollut kovin hiljaista tätä nykyä. Dimmukin on ollut paljon kotosalla. Vähän on koirakavereita käynyt treffailees ja pari kertaa ollut agilityssä tässä Luvialla... seurailemassa, keppejä kokeiltu ja mennyt uljaasti (namin perässä). Asiaan, mä oon menossa viikonlopuksi viettään laatuaikaa mamin kanssa Vantaalle. Me saadaan kyydit edes takas ja Marika-täti on luvannut majoittaa meidät heille yöksi - on se niin kiva kun on näin kilttejä ihmisiä. Mut pestiin maanantaina ekan kerran ja mamma ei ole laisinkaan tyytyväinen... perjantaina vielä parempi pesu edessä. En todella tykkää noista pesuista, mutta nykyään seison jo ihan kiltisti pestävänä.

Eilen meillä kävi kylässä mamman ja iskän kummipoika. Me eli kissat ei välitetä noista naperoista tipan vertaa, mutta Dimmun mielestä ne on "ihkuja!". Tässä Aleksi, mamma ja D.
Kaikki peukut pystyyn! Nimittäin mulla on mahdollisuus valmistua sunnuntaina Championiksi. Mamma on ihan täpinöissä, olsin sit mamman eka Champion miäs... meillä kun on vaan noita pallittomia kappaleita kertynyt, heh. Mä oon alkanut lauleleen ihan urakalla jo ja viime yönä iskä meinas, että hänen peitto haisee pissalta... no, mä en kerro, arvailkoot vaan oliko vai eikö ollut ;-)

Laitan sit kuvatuksia näyttelystä kun jaksan ja kerkiän.

Dimmun elämää

Yleisön pyynnöstä luovutan tekstin kirjoittamisen tämän kerran tolle koiruudelle. Katsotaan osaako se mitään kirjoittaa.

Moi! Mä oon Dimmu eli CC eli mussu eli Hyi! eli reipas poika. Mulla on ollut vauhdikkaat vajaa 7 viikkoa täällä Luvialla. Oon tavannut paljon kivoja koirakavereita ja IIIIHANIA ihmisiä, rakastan lapsia - vaikka lapset ei aina tykkää kun tuupin ja pusuttelen hampailla, en kuulemma ymmärrä vielä voimiani. Kissat mä yritän haastaa leikkiin aina kun ehdin tai ei joku ole kieltämässä - kissat ei osaa arvostaa mun vauhdikasta ja ystävällistä olemusta. Ippi-tädistä ne tuntuu tykkäävän, mut mä oon kuulemma mamman mielestä vielä liian kova pakkaus.

Tässä pari kuvaa mun frendeistä:
Linus THE Rhodesian koira









Helmi-Orvokki ja Paavo mopsit









Ja Elvis-sakemannin pentu, sekä parsonrussel Lilli










Mulla on siis bestiksiä monta. Ippi-täti on silti mun ehdoton BEST, mutta kyllä noiden muiden kanssa on kans kiva painia.

Mä osaan jo istua, mennä maahan, tulla luokse ja seistä käskystä. Vaan sit aina ei jaksa totella, kun onhan mulla tietty muutakin tekemistä. Mamma on tehnyt mulle "makkara"jälkiä pitkin pihaa ja yleensä hyppään ainakin yhden jäljen ohi, kun en kerkiä pysähtyyn. Mamma sanoo, että mää olen hiano mies ja niinhän mä oonkin. Kuulemma eka uhma tekis nyt tuloaan - pyh!
Tässä linkki veikan sivuille: http://www.skatevideosite.com/karvakuonot/
Minusta voi lukea lisää Cane Corso foorumilta, nimittäin Pinkki on mustasukkainen blogistaan. ;-)